Entä jos seuraava vaiheesi ei pyydä sinulta enemmän tekemistä, vaan syvempää yhteyttä siihen paikkaan sisälläsi, josta käsin toimit ja luot?
Olemme oppineet suuntaamaan energiaa ulospäin. Yhä kiihtyvässä tahdissa moni vain tekee, ratkaisee, suorittaa, tuottaa ja puskee eteenpäin. Ja sitten kun kaikki elämässä ei mene kuten toivoo, on epävarmuutta, paineita ja huolia, sitten tehdään vieläkin enemmän. Se voi tuntua siltä, että ainakin yrittää ratkaista tilanteen. Tekeminen kun tuntuu etenemiseltä.
Mutta kaikki liike ja toiminta ei tarkoita etenemistä. Usein se on reaktiivista tekemistä, sisäistä levottomuutta ja hajaantunutta energiaa. Kyllä, jotain voi tapahtua koko ajan, mutta silti mikään ei oikeastaan liiku tai muutu.
Tällaisen jatkuvan tekemisen alla voi olla jotain oleellista, kuten epävarmuutta tulevasta. Pelkoa siitä, ettei mitään tapahdukaan. Tunne siitä, että jos en nyt tee ja vaan puske, kaikki pysähtyy tai romahtaa.
Ja tätähän myös tämän hetkinen maailma kovasti ruokkii.
Jatkuva tekeminen voi olla yritystä saada tunne turvasta ja hallinnasta. Siksi pointti ei ehkä olekaan tehdä enemmän tai paremmin, vaan palata yhteyteen, yhä uudelleen. Takaisin kehoon, omaan energiaan ja siihen, mikä on kaiken kiireen, pelon tai ulkoisten vaatimusten alla. Takaisin itseen ja omaan todelliseen ytimeen.
Yhteyteen palaaminen ei tarkoita vetäytymistä elämästä tai sitä, että jää vain odottamaan jonkin olevan varmaa. Se ei siis tarkoita tekemättömyyttä. Elämä todellakin vaatii myös tekoja. Työ ja yrittäjyys vaatii tekoja ja ihmisen arki on välillä armoton. Joskus raha ja aikataulut vaativat nopeitakin tekoja.
Mutta kiire ja paine voi olla tosiasia ilman, että ne johtaa sinua.
Kun palaa yhteyteen itsensä kanssa, kysymys ei ole enää se, että mitä pitäisi tehdä enemmän. Silloin kysymys on:
Mikä tässä on aidosti totta? Mihin haluan antaa voimani? Mikä tarvitsee toimintaa ja mikä läsnäoloa? Ja mikä on seuraava teko, joka nousee sisältäni?
Tätä olen itse harjoitellut todella pitkään ja välillä edelleen. Että voinkin toimia toisesta kohdasta kuin aikaisemmin. Luoda, rakentaa, myydä, johtaa, tehdä vaikeita päätöksiä, ottaa riskejä ja tulla näkyväksi ilman itseni uuvuttamista ja jatkuvaa hajaantunutta energiaa. Ilman sitä kaikkea tekemistä, joka ei lopulta johda oikein mihinkään.
Sisäinen johtajuus ei tarkoita sitä, ettei elämässä olisi enää turbulenssia. Kyse on siitä, ettei enää katoa siihen. Siitä, että kaiken keskellä osaa palata aina takaisin omaan keskukseen ja yhteyteen.
Se ei ole vain päätös, vaan se kysyy itsetuntemusta, tunteiden ja ihmisyyden kohtaamista myötätunnolla ja turvassa.
Ehkä et siis tarvitse lisää tahtoa ja voimaa, vaan sitä, että lakkaat hajottamasta itseäsi joka suuntaan. Laskeudut. Palaat yhteyteen. Kuuntelet sitä, mitä todella tiedät ja mikä ei ole vielä paikoillaan. Linjaudut. Toimit ja luot uudesta kohdasta, jolloin ei synnykään enää jatkuvaa suunnan vaihdosta, epäilystä ja uusia kokeiluja.
Sisäinen johtajuus voi joskus näyttää hitaammalta ulkoapäin katsottuna, mutta pitkällä tähtäimellä se on tehokkain tapa rakentaa bisnestä, luoda ja rakentaa jotain uutta, joka myös kestää.
Vastaa